Heipähei!

 

Terveiset volu nro 2:lta täältä Chipatasta. Saapumisestani tänne on jo kulunut melkein kaksi kuukautta joten en voi kuin pahoitella että otan osaa bloggaamiseen vasta nyt. Mutta mielestäni on oikeastaan hyvä että ensimmäiset ylä-ja alamäet ovat jo takanapäin niin kuulumiseni täällä ei ole ehkä täysin toistoa Jutan kirjoituksista.

 

Niin nimeni on Iina Älli, opiskelen Helsingin Yliopistossa kehitysmaatutkimusta ja vapaaehtoistyön ohessa teen täällä tutkimusta myös lopputyötäni varten. Aiemmin olen asunut Englannissa ja opiskellut kehitysmaatutkimusta Brightonissa, Englannissa viitisen vuotta joten ulkomaille lähteminen ei sinänsä ollut minulle ihan uusi kokemus. Mutta Sambia on osannut yllättää monella tavalla ja en osannut ollenkaan odottaa että kärsin aluksi koti-ikävästä niin kovasti.

Sopeutumistani on helpottanut järjettömän paljon Jutan läsnäolo ja huolenpito alusta alkaen (asumme myös saman katon alla) ja pääsin heti ensimmäisellä viikolla oikeusneuvojien refersher-workshoppiin tutustumaan hankkeen toimintaan. Ehkä parasta lääkettä koti-ikävään onkin juuri tekeminen ja meillä on ollut puuhaa.

 

Viimeisen kuukauden sisällä täällä on ollut melko tohina päällä. Oikeusneuvojien workshopin jälkeen olemme käyneet lähes viikottain eri Itäisen provinssin piirijärjestöjen kokouksissa seuraamassa oikeusneuvojien työtä ja vaihtamassa kuulumisia oikeusneuvontaan liittyen. Oikeusneuvojien auttamissa oikeusjutuissa, esimerkiksi avioero ja huoltajuuskiistoissa on kyllä huomannut sen kuinka tarpeellista työtä tämä. Hetkittäin olen todella joutunut hillitsemään itseäni kun olen kuullut pöyristyttäviä kertomuksia siitä mitä naisille ja tytöille on tehty kulttuurin ja perinteen nimissä. Toisaalta ei naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ole yhdessä yössä saavutettu Suomessakaan ja viime viikkoinen Fenin kylässä pidetty voimallistamistyöryhmän kokous rohkaisi ajattelemaan positiivisesti. Oli hauska seurata oikeusneuvojia ’in action’ fasilitoimassa yhteisölle ihmisoikeuksista. Kokouksen alkaessa osallistujat olivat aika naisvoittoisia mutta päivän edetässä suurin osa kylän miehistä saapui myös paikalle. Oli myös hauska nähdä että kylien päämiehet olivat saapuneet paikalle koska päälliköiden lisäksi päämiehillä on eniten päätäntävaltaa yhteisöissä ja jos tietoutta ihmisoikeuksista halutaan lisätä päämiesten läsnäolo on todella tärkeää.

 

Töiden lisäksi olen päässyt tapaamaan herra leopardia, norsua, vesipuhvelia ja muita ystäviä. South Luangwan luonnonpuisto Mfuwe:essa viime viikonloppuna oli kyllä mielettömimpiä kokemuksia tähän asti. Oli hauskaa turisteilla ja ihmetellä outoja eläimiä ja kasvillisuutta. Suosittelen kaikille Sambian kävijöille kyseistä kohdetta. Ainoa varjopuoli on matkan teko Mfuween. Tie sinne on hyvin huono, ehkä parhaiten sitä kuvaisi vuoristoradassa istuminen reippaat 3 tuntia putkeen. Matkaahaan on vain 130km mutta reissu tosiaan kestää sen kolmisen tuntia. Huonot tieyhteydet ovat kyllä varmasti yksi suurimmista syistä miksi turismi ei kukoista samalla täällä samalla tavalla kuin naapurimaissa. Toisaalta se vuoristoradan kaltaiset kokemukset tekevät tästä kokemuksesta myös entistä ainutlaatuisemman.

 

Eipä siis tällä kertaa enempää, mukavaa juhannusta sinne Suomeen, vielä on aika auki kuinka sitä vietämme täällä Chipatassa.

 

-Iina