Paikallisille on erittäin tärkeää näyttäytyä työpaikoillaan siisteissä, puhtaissa ja tarkkaan silitetyissä vaatteissa. Ei voi kuin ihmetellä miten miesten kauluspaidat loistavat vitivalkoisina puhtauttaan päivä toisensa jälkeen tai miten naapuritoimiston rouva on taas ehtinyt muuttamaan kampaustaan. Vaikka paikalliset, myös ns. paremmissa toimisto-työpaikoissa työskentelevät, asuvat usein verrattain vaatimattomissa oloissa,  ei sitä päällä päin osaisi arvata.  Ja kaiken lisäksi, vaatteet pestään nyrkkipyykillä (pyykkikonetta en ole nähnyt sitten Suomesta lähdön) ja etenkin miesten puvun paidat ja housut hankitaan usein second hand-myyjiltä kadulta.

Jokaisesta sambialaisesta kodista löytyy varmasti myös yksi jos toinenkin purkki Kiwi-nimistä kenkävahaa. Kenkien siisteys on paikallisille aivan ensisijaista ja heitä ei periaatteessa näe ikinä pölyisissä, likaisissa tai risaisissa kengissä työpaikoillaan tai julkisilla paikoilla yleensä.  Aamulla työpaikalle tullessa ensimmäinen askare onkin pyyhkiä ja kiillottaa kengät maantien pölystä. Likatahrojen poistamiseen käytetään esimerkiksi pyyhekumia. Toimii todistetusti erityisesti mokkanahkakengille.  Itse olen tossutellut samaisilla torilta löytämilläni second hand-nahkatöppösillä viimeiset kuusi kuukautta ja voi arvata kuinka moneen kertaan paikalliset ovat kenkiäni arvostelevasti silmäilleet ja/tai kommentoineet...Noin kuukausi sitten annoin vihdoin periksi ja menin ostamaan ensimmäisen kenkävahapurkkini. Nyt sitten vahailen tossujani harva se päivä kuin kunnon paikallinen konsanaan.

Sambialaisten naisten korujen käyttö on suhteellisen vähäistä mutta sitä enemmän huomiota kiinnitetään tukkaan. Tukkalisäkkeitä ja mitä erilaisimpia peruukkeja on myytävänä lähes joka putiikissa ja kulmakaupassa ja niiden käyttö onkin erittäin yleistä naisten keskuudessa. Jos tukka halutaan pitää luonnollisena, kampaamossa vaihtoehtoina on joko tukan suoristaminen ( erittäin yleistä), pikkuletit tai sitten asiakas voi valita mallin kampaamon seinille kiinnitettyistä julisteista, joissa koreilee yhtä sun toista tukkamallia; armaasta kahdeksankymmentä-luvusta ilmeisesti tähän päivään. Paikallisten naisten kampausten ja peruukkien säännöllinen vaihto aiheuttaa toisinaan hiukan ´päänvaivaa´ tälle msungulle: sama naapurin rouva jonka olen tottunut näkemään isossa käkkäräperuukissa tuleekin eräänä päivänä kadulla vastaan lyhyen ja suoristetun tukan kanssa...siinä sitä sitten yrittää kiireesti miettiä kenestä mahtaa olla kyse!

Chitengestä (eli tyypillinen värikäs afrikkalainen kangaskappale, josta paikalliset naiset teettävät esim. asuja niin arkeen kuin juhlaan) on myös moneksi. Useimmiten paikalliset kietaisevat sen housujen tai hameen päälle eräänlaiseksi päällyshameeksi, joka sitten suojaa vaatteita pölyltä ja lialta. Kenttämatkoilla chitenge on korvaamaton; sitä voi käyttää istuinalustana, kietaisuhameena tai sitten vaikka pyyhkeenä ( kangas kuivuu hetkessä auringossa). Kätevää.