Olen lähdössä HYYn kehitysyhteistyöhankkeeseen Chipataan, Sambiaan. Tarkoitus on työskennellä seuraavat 7 kuukautta Sambian itärajalla isossa naisjärjestöjen kattojärjestössä EPWDA:ssa (Eastern Province Women´s Development Association). Kaikkiaan meitä lähtijöitä on kolme ja matkaan lähdemme ripotellen; minä ensimmäisenä, seuraava huhti-toukokuussa ja kolmas kesällä. Otsikossa hieman huijaan; lähtö matkaan on tosin kolmen päivän päästä mutta Chipataan saavun vasta runsaan viikon kuluttua. Lyhyt aika sekin, varsinkin kun tämä "matkanteko" on kestänyt jo pitkään. Lähtö kehitysyhteistyöhön on ollut minulle pitkäaikainen unelma, ja lapsuuden Tarzan-intoilusta lähtien Afrikka vielä pidempiaikaisempi! Valmistuin melkein tarkalleen neljä vuotta sitten, ja työelämässä ajauduin aika kauaksi opiskelunaikaisista unelmista. Tässä vaiheessa antaisin sen neuvon, jonka itsekin sain niiltä vanhemmilta ja viisaammilta; kannattaa aina tavoitella unelmiaan, sillä ne suurimmat eivät muutu. Pakko kai se oli sitten itsekin vihdoin ja viimein uskoa. Halusin lähteä nimenomaan pidemmäksi aikaa kehitysmaahan, jotta pääsisin pintaa syvemmälle perehtymään asioihin. Kepan etvo eli etelän vapaaehtoisohjelman haku oli sopivasti syksyllä ja tarjolla oli mitä mielenkiintoisempia projekteja ja maita. Jostain kumman syystä laitoin hakemukseen ensisijaiseksi vaihtoehdoksi Intian, sitten Nepalin ja viimeisenä Sambian, vaikka Afrikka oli juuri ollut se suurin unelma! No, Intia peruuntui kokonaan, Aasian oli paljon tunkua ja lopuksi minua haasteteltiin vain Sambiaan ja Maliin. Taisi olla kohtalolla osuutta asiaan! Hauskinta oli että jo haastattelupäivänä tunsin helpotusta siitä, että joko tässä lähdetään Afrikkaan tai ei minnekään. Valinnan jälkeen syksy on mennytkin koulutuksiin, asioiden selvittämiseen, tapaamisiin etvo-ohjelmassa olleiden kanssa sekä siihen nyt osallistuvien, ja tietysti matkavalmisteluihin. Kepa on tukenut ja ohjeistanut kaikessa, samoin HYYn hankekoordinaattoreille kuuluu kiitos avusta. Nyt ollaan siis loppumetreillä, enkä vieläkään voi uskoa lähteväni! Itse asiassa Afrikka on ollut viime päivinä mielessä paljon vähemmän kuin koko syksyn aikana, johtuen muuttokiireistä ja viime hetken järkkäilyistä. Odotan kuitenkin innolla tutustumista uusiin ihmisiin, uuteen maahan ja tietysti työhön, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja totta kai odotan aurinkoon pääsyä täältä kaamoksesta! Tarkoitus on viikoittain kirjoitella tätä blogia, tai ainakin niin usein kun netti/sähköyhteydet sallivat tai itselläni on uutta kerrottavaa:)

Toivotan kaikille, jotka pääsivät lukemisessaan tänne asti, onnellista ja antoisaa vuotta 2008;) Ja sanon jo nyt, että blogin herättämien ajatusten yms kommentoiminen on tervetullutta ja toivottavaa!

-Jutta