Ei aviomiestä, vaan poikaystävä! –naiset puuskahtivat kuorossa, kun kysyin aikovatko he vielä avioitua. Minä aion pysyä yksin, niin on paljon parempi. –toinen jatkoi. Miksi ette enää halua aviomiestä? –kysyin. A husband stays long! –kuului täysin vakava vastaus viimeistä sanaa venyttäen. Aviomies on aina paikalla, poikaystävä sitä vastoin tulee ja menee. Aviomieheltä ei saa hetken rauhaa. En ole pitkään aikaan nauranut yhtä makeasti. Yleensähän naiset valittavat päinvastaisesta ongelmasta; mies viipyy vain hetken verran, ja häipyy sitten paikalta kantamasta vastuuta.

 

Poikaystävää ei tarvitse elättää, sen puolen hoitaa hänen vaimonsa, eikä hän varasta rahojasi. Se etu poikaystävässä on aviomieheen verrattuna. Ansaitsemasi rahat päätyvät usein aviomiehesi tyttöystävän iloksi.-toinen ystävistäni valaisi. Kuulostaa kovin tutulta. –virkoin. Enää ei kuitenkaan voida osoittaa sormella pelkästään afrikkalaismiehiä puolisonsa taloudellisesta hyväksikäytöstä. Tutkijaystäväni mukaan samantapainen ilmiö on nähtävissä länsimaissakin. ”Tasa-arvo” edistyy suuntaan, jossa naiset hoitavat kodin lisäksi pääsääntöisesti myös elatuksen, jotta mies voi keskittyä autoiluharrastukseen tai milloin mihinkin omaa perhettä tähdellisempään.

 

Poikaystävä on siis vaivaton ja harmiton, häntä ei tarvitse jatkuvasti palvella milloin keittiössä milloin makuuhuoneessa. Hhmmm. Luin jostain, etta Sambia on tyttöystävien maa. Se on osoittautunut todellisuudeksi, mikä maaseudulla edelleen harjoitettavan polygamian perintönä yleisesti hyväksytään. Onneksi nämä vahvat naiset eivät alistu, vaan ottavat miesten luomasta kulttuurista ilon irti. Toinen ystävistäni kertoi olevansa vielä virallisesti naimisissa, vaikka he eivät enää asukaan yhdessä. But I do have a friend and why wouldn’t I? A woman has to have a free mind. –hän lausahti. Että minä sitten pidän näistä sambialaisissiskoistani! 

 

Tuo mies on selvästi kiinnostunut ystävästäni. –päättelin seurattuani miehen elkeitä ystäväni seurassa. Pian mies soittikin hänelle ja kysyi voisivatko he tavata, sillä heidän täytyisi keskustella vakavasti. Heidän tavattuaan mies ilmaisi kiinnostuksensa suoraan ja pyysi naisen valokuvaa, jotta voisi näyttää sitä äidilleen. Ahaa, mieshän on tosissaan! Ihailin jälleen kerran ihmisten suoruutta, täällä ei venkoilla kuin keskenkasvuiset, kun ilmassa on romanssia. Yksinkertaisesta ei väkisin väännetä monimutkaista, vaan asioiden ytimeen mennään heti. Ei puhettakaan siitä Suomessa tyypillisestä h-hetken odotuksesta kuukausikaupalla.

 

Sitten mies tiedusteli oliko ystäväni käynyt HIV-testissä. Olen toki, mutta en aio kertoa sinulle testitulostani. Joko hyväksyt minut sellaisena kuin olen tai sitten ei ollenkaan. –tämä vastasi tiukasti. Ystäväni kertoi miehelle hiv-positiivisesta ystävästään, jonka poikaystävä ei ollutkaan paennut paikalta tuloksen kuultuaan. He menivat naimisiin, saivat sittemmin lapsia ja jatkavat edelleen onnellisena elämäänsä. Ottamalla sairaus huomioon ja huolehtimalla terveydestään hiv-positiivisenkin kanssa voi elää hyvää elämää. Mies lupasi miettiä ja palata myöhemmin asiaan.

 

Sambian kaksitoistamiljoonaisesta väestöstä noin kolmekymmentäyksi prosenttia arvioidaan olevan HIV-positiivisia, joten luku on afrikkalaisittain kohtuullinen. Kuitenkin suurin piirtein jokainen on menettänyt sukulaisen, ystävän tai työtoverin AIDSille. HIV/AIDS on niin iso ongelma, että se on alkanut muuttaa perinteistä tapakulttuuria, usein hyvään suuntaan. Esimerkiksi tapa, jossa kuolleen aviomiehen veli ”puhdistaa” lesken harjoittamalla seksiä  tämän kanssa - niin sanottu widow cleansing - on vähentynyt, samoin polygamia. Myös yleinen seksuaalikäyttäytyminen on muuttunut varovaisemmaksi pandemian vuoksi.

 

Tässä nimenomaisessa tapauksessa mies päätti haluavansa jatkaa vain ystävänä. Yllättäen hän soitti pian uudestaan kysyen tällä kertaa minun puhelinnumeroani! Miksi sen haluat? Haluat päästä Suomeen, ja sitten kun olet rikastunut jätät mzunguystäväni, niinkö? –ystävättäreni tivasi suojelevasti. Mies vakuutti haluavansa minusta vain ystävän. Voi, ei huolta! Hän ei kuuna päivänä onnistuisi kanssani. Tiedän afrikkalaismiesten jokaisen konstin! Kerro hänelle, etten ole ensimmäistä kertaa tekemisissä afrikkalaisten kanssa. –vastasin nauraen.

 

Ennen näitä lähestymisyrityksiään samainen lääkärismies määräsi minun märkiviin haavoihini sellaiset lääkkeet, että paranemisen näki paljain silmin ensimmäisestä pilleristä. On siis puhtaasti hänen ansiotaan, että jalkani välttyivät kuoliolta. Romanssinalku hänen ja ystäväni välillä lopahti kuitenkin avoimeksi jääneeseen testitulokseen.

 

Opettajaystäväni ei muuten ole hiv-positiivinen.

 

 -Maarit-