Ystävien suhteen olen aina ollut onnekas, niin täälläkin. Parissa viikossa olen tutustunut kahteen paikalliseen, joiden uskon pysyvän ystävinäni hamaan hautaan saakka. Erityisen ylpeä olen siitä, että molemmat ovat naisia. Suomen ultraneutraalissa sukupuoli-ilmastossa miessukupuolta tuskin havaitsee; Etelässä sen sijaan miespuolisia ”ystäviä” ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin riesaksi asti. Mutta kukasanoikaan, että valkonaamojen on vaikea saada paikallisista ystäviä?

Täällä Chipatassa tutustuin näihin kahteen naiseen etsiessäni lapselleni sopivaa päivähoitojärjestelyä. Heidän auttavaisuutensa ja ystävällisyytensä täysin vierasta ihmistä kohtaan tekivät vaikutuksen. Yhteinen sävel löytyi puolihuolimattomasti keskustellessamme kunkin arkisista haasteista ilman sen kummenpaa tarkoitusta. Siirtyessämme pikkuhiljaa elämänkokemuksiimme huomasimme yllättäen omaavamme paljon yhteistä. Olen Afrikassa ensimmäistä kertaa, mutta aikaisemmat kokemukseni afrikkalaisista kulttuureista antavat kosketuspintaa asioihin. Sitä paitsi, ihmisiä tässä vain ollaan, puolin ja toisin.

Afrikkalaismiehet pitävät valehtelusta –totesi toinen ystävistäni. Valitettavasti sekä oma kokemukseni että observointini tuttavien liitoista kertoo samaa. Eikös mzungu-miehet olekin kunnollisia ja rehtejä? Minulta haluttiin ikään kuin asiantuntijan lausunto asiassa. Ei se ihan noin mustavalkoista ole, mutta rehellisyys on kyllä suomalaismiesten parhaimpia puolia, noin yleisesti ottaen –kuului asiantuntijalausuntoni.

Pidän ihmisten tavasta täällä ilmaista asioita niiden oikeilla nimillä ilman pienintäkään teennäisyyttä. En ole varma, olenko vain törmännyt oikeanlaisiin ihmisiin, vai onko yleisemminkin sambialainen piirre, että ihmisillä ei ole tarvetta piilottaa tunteitaan. Täällä ei länsimaalaisten tapaan keinotekoisesti eroteta ruumista ja sielua toisistaan. I was sick! –ystäväni kertoi, kun seurustelusuhde oli päättynyt. Olitko shokissa? –kysyi kollegani tuttavaltaan tämän kerrottua omasta erostaan. Silti ihmiset, vai pitäisikö sanoa naiset eivät kieriskele itsesäälissä, vaan ovat ylpeitä pärjätessään yksin. Ja pärjäävätkin paljon paremmin ilman kunnottomia miehiään kuin sellaisten kanssa. Tosiystävyys tuo mukanaan myös velvollisuuksia – on aina ollut näkemykseni. Sambialaiset ystävättäreni pistävät minut hienoine periaatteineni aikamoiselle koetukselle, sillä heiltä saamani kaltaista velvoitetta ei niin vain täytetäkään. Minut on nimittäin valtuutettu etsimään heille mzungu-miehet! Ymmärrätte varmaan, miten vastuu painaa harteitani. Eihän riitä, että löydän heille mzungut, heidän pitää myös osoittautua kunnollisiksi mzunguiksi. Mitä jos epäonnistun, ja heidän suurin odotuksin aloittamansa liitto valkonaaman kanssa osoittautuu painajaiseksi? Siinä ei mene vain ystävyys, siinä menee koko suomalaisen miessukupuolen maine!

Please, tietääkö kukaan vaimoa etsivää kunnollista mzungua?