Kävelimme maanantaina pojan kanssa pikavauhtia päiväkodista keskustaan ilman juomavettä. Se oli virhe, mutta puhkuin kiukkua, kun poika ei suostunut jäämään yksin tarhaan edes pariksi tunniksi. Mitenkähän koskaan pääsen töihin tätä vauhtia? Lauantaina olin tavannut erään lastenhoitajakandidaatin, mutta sopimusta ei ollut syntynyt, joten päiväkoti jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Aloin olla aika stressaantunut lastenhoidon kanssa.

Pankkiautomaatille oli pitkä jono, olihan kuun alku. Päätin sen sijaan mennä ensin Internet-kahvilaan, mutta ilmeisesti kävelin kiukuspäissäni sen ohi, kun sitä ei löytynyt. Niinpä kävelimme vielä koko korttelin ympäri aikamoisessa helteessä. Pankkiautomaattijono ei houkutellut, joten päätin mennä suosiolla sisään pankkitiskille. Edellisellä kerralla olin saanut rahaa pankista, joten se oli joka tapauksessa oikukasta automaattia varmempi.

Jono mateli sisälläkin ja oloni alkoi olla tukala. Lopulta pääsin tiskille, mutta laite vastasi hitaasti visakorttiini. Sitten alkoi pyörryttää, ja tukeuduin tiskiin. Kaiken huipuksi laite ei saanut yhteyttä, enkä vaivan palkaksi edes saanut rahaa. Lopulta oli pakko pyytää miespuoliselta pankkivirkailijalta vettä. Ilmeisesti hän näki että olin pökertymispisteessä ja pyysi meidät henkilökunnan tiloihin. Hoipertelin eteenpäin - hyvä etteivät ihmiset jääneet jalkoihini - ja sain tuolin alleni juuri ja juuri ajoissa. Siellä Bank Barcleysin keittiössä sitten istuskelin puolisen tuntia ennen kuin
uskaltauduin ulos.

Pakottauduin pankkiautomaattijonoon, mutta sama huimaus alkoi uudestaan, joten ei auttanut muu kuin luovuttaa. Ei muuta kuin äkkiä taksi alle ja kotiin. Sovimme 5000Kwatchasta, jonka maksoin 10000:n Kwatchan setelillä. Yksi euro on noin 6000 Kwatchaa, joten täällä on pää pyörällä suurista summista ja tuntuu, että rahaa palaa aivan mielettömästi!

Kuskilla ei kuitenkaan ollut vaihtorahaa, ja hän pyysi minua hakemaan joltain pienempää. Siinä vaiheessa suomalainen sisuni kiehahti ja sain todellakin tarpeekseni. Sanoin, että voin huonosti, enkä lähde yhtään minnekään ja että sinä se tässä taksi olet, joten jos sinulla ei ole vaihtorahaa, niin ei voi mitään. Miesparka sai lopulta vain 2400 Kwatchaa! Täällä jokainen autonomistaja on potentiaalinen taksi, joten vastaavanlaiset ongelmat eivät ole harvinaisia.

Päätä jomotti, vatsa oli kummallinen ja olo heikko. Illalla alkoi viluttaa, ja sitten vatsa meni lopullisesti sekaisin. No, pari päivää sitä kesti ja nyt oletan, että vatsa on sopeutunut uuteen elinympäristöön. Eliaksella oli ihan sama vaiva heti tänne saavuttuamme, joten emmeköhän ole nyt kumpikin voiton puolella. Sen tästä opin, että niin kova kävelijä kuin Suomessa olenkin, tropiikissa ei kannata yrittää samaa!

Kun sitten parin päivän päästä kokeilin uudelleen samaa pankkiautomaattia, joka oli aikaisemmin luovuttanut vain kuitin nostetusta rahasta antamatta rahaa, toimi se ongelmitta. Automaatin logiikkaa en ole vielä ymmärtänyt, mutta se taitaakin olla niitä asioita, joita täällä Afrikassa on turha murehtia.

-Maarit-