Chipatan keskusssairaalassa on kuulemani ja myös näkemäni mukaan aivan liian vähän sairaanhoitajia. Potilaiden hoito perustuu siihen että omaiset (=siis naiset) tulevat sairaalaan ja hoitavat potilaat. Sairaalan henkilökunta ainoastaan antaa ammatillista apua tai lääkkeitä silloin kun niitä on. Toisin sanoen sairaalassa naiset käyvät tekemässä samat työt  minkä Suomessa tekevät sairaan- ja lähihoitajat. Mitäköhän Suomessa tulisi sairaalahoidosta, jos oletettaisiin että omaiset jättävät kaikki velvollisuutensa ja työpaikkansa ja viettävät aikansa sairaalassa hoitamassa läheisiään!

Pomoni sanoi eräänä päivänä että ”We are very communal”, sen jälkeen kun hän oli käynyt kylässä tapaamassa ja hoitamassa  sairastunutta veljeään. Työskentelen naisten kanssa ja he ovat suhteellisen usein pois töistä hoitamassa jotain sukulaistaan tai perheenjäsentään. Siis eivät omia lapsiaan, jotka ovat jo aikuisia. Suomessa taidetaan ainoastaan  hyväksyä alaikäisten lasten hoito työajalla, tietääkseni? Täällä on aivan normaalia olla pois työpaikalta useita päiviä hoitamassa omaisia. Mutta olen kuullut tästä myös harvinaisen lajin, nimittäin sambialaisen yksinhuoltajamiehen näkökulman. Tämän miehen pieni poika oli sairaalassa ja hänen pomonsa ei kerta kaikkiaan hyväksynyt että mies olisi ollut pois työpaikalta hetkeäkään pojan takia. Ystäväni oli täysin tietoinen siitä että mikäli hän olisi ollut nainen tämä ei olisi ollut minkäänlainen ongelma.

Kollegani tiedusteli minulta eräänä päivänä keskustellessamme sairaalahoidon järjestämisestä  Chipatassa,  että voiko nainen Suomessa jäädä kotiin töistä hoitamaan sairasta aviomiestä. Kollegani kertoi että Sambiassa naisen pitää jäädä kotiin hoitamaan miestä ja lapsia ja sukulaisia jos he ovat sairaana, mutta mies ei jää kotiin hoitamaan sairasta vaimoaan tai puhumattakaan muista. Kollegani jatkoi että naiset hoitavat myös miehensä vanhemmat, siis omien vanhempiensa lisäksi.  Mies hoitaa kuulemma vain omaa isäänsä, ja ainoastaan jos tässä tarvitaan fyysistä voimaa. Miehiltä odotetaan kyllä esimerkiksi sairaalassa käyntiä potilaan luona, mutta ei siis yleensä potilaan hoitamista. Mikäli täällä et käy sairaalassa tai muualla tapaamassa sairasta ihmistä tämä tarkoittaa että et välitä hänestä, mikä puolestaan meillä voi olla taas yksityisyyden kunnioitusta. Hautajaisia on myös jatkuvasti, ja mikäli jätät hautajaisiin menon väliin äärimmäisessä tapauksessa voidaan jopa todeta että olet jotenkin syyllinen henkilön kuolemaan vaikka noituuden avulla. Työn kautta olen oppinut että witchcraft uskomukset elävät todellakin hyvin
vahvana edelleen ainakin täälläpäin Sambiaa.

Maarit Rönkönharju