Maryn perhe asuu pienessä maaseudun kyläyhteisössä Sambian itäisessä provinsissa, josta lähimpään isompaan asutuskeskuskeen on 60 km matkaa. Tie on niin huonossa kunnossa, että matkaan menee helposti yli viisi tuntia perheen ainoalla kulkuvälineellä, polkupyörällä kulkien. Pikkubusseja asutuskeskukseen menee päivittäin, mutta ne kulkevat päätien kautta joka on noin 15 km:n päässä perheen kotikylästä.

Mary aloittaa päivänsä tavallisesti kello 04.00 aamulla. Hän lähtee ensitöikseen hakemaan lähimetsästä polttopuita tulta varten. Polttopuita tarvitaan, sillä ruoan valmistaminen kahdeksan henkiselle perheelle ei onnistu pelkän tyypillisesti sambialaisen hiilikeittimen avulla.  Selässään hän kantaa vuoden vanhaa Agnesta muiden perheenjäsenten vielä jäädessä nukkumaan.  Ulkona on yhä pimeää, mutta Mary tietää mihin suunnistaa puita etsimään,  kulkeehan hän samaa reittiä harva se päivä. Palatessaan takaisin kotiin puoli kuuden maissa hän herättää 7-vuotiaan Maggien ja käskee tätä lakaisemaan kodin hiekkaisen pihan. Perheen lapset osallistuvat ahkerasti perheen kotitöihin,eikä Maggielle tule mieleenkään kapinoida äitiään vastaan. Maryn omalta äidiltään opittujen oppien mukaan ruoka tulee ansaita työllä, olipa kyseessä sitten pieni lapsi tai aikuinen. 

Aamu on jo pitkällä, joten Mary lähtee kiireesti hakemaan vettä kaivolta, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kylästä. Maggie jää valmistamaan aamiaista, mutta Maureen (3v) sekä yöuniltaan herännyt Simon (5v) auttavat äitiään vedenkannossa, molemmilla ikäiselleen sopiva vesiämpäri pään päällä keikkuen. Agnes nukkuu kankaaseen käärittynä Maryn selässä.

Kuuden aikaan vesi on haettu ja aamiainen on valmis. Mary menee herättämään perheen miehet.  Aamiaiseksi on kylän pienestä elintarvikekioskista haettua vaaleaa leipää sekä maitopohjaista teetä aimoannoksella valkoista sokeria. Aamiaisen syötyään perheen miehet kylpevät ja 11-ja 8-vuotiaat pojat valmistautuvat kouluun lähtöön. Tällä välin Maggie pesee aamiasastiat ja auttaa äitiään kantamaan pesuvettä perheen miehille.

Tämän jälkeen on vasta naisten vuoro peseytyä. Siihen mennessä kun perheen pojat ovat valmiita lähtemään kouluun, Maggie on vasta kylpemässä ja myöhästyykin loppujen lopuksi  koulusta melkein koko ensimmäisen tunnin verran.

Lasten lähdettyä kouluun Maryn aviomies lastaa 30 kilon maissisäkin pyörän tarakalle ja lähtee polkemaan kohti lähintä sähköllä toimivaa myllyäjoka sijaitsee10 kilometrin päässä.  Naisten työkuormaa kotona on helpottanut huomattavasti sähköisten vasaramyllyjenyleistyminen maaseudulla. Enää ei naisten tarvitse nuijia maissia kuten ennen vanhaan, vaan maissi viedään lähimmällemyllylle, usein juuri miesten toimesta.

Talo rauhoittuu, mutta Maryn päiväaskareet vasta alkavat. Hän sitoo Agnesin tukevasti selkäänsä, ottaa kuokan ja lähtee peltotöihin kylän lähistöllä sijaitsevalle pellolle. Maureen ja Simon seuraavat äitinsä vanavedessä. Maryn perheen elanto on pitkälti hyvän maissisadon varassa, sillä tulot jotka perhe saa maapähkinöiden ja vihannesten kasvatuksesta ovat verrattain pieniä. Maryn perhe myy maissinsa valtion ruoan varmuusvarastoista huolehtivalle elimelle, joka takaa maissille suhteellisen hyvän hinnan. Tänä vuonna tosin on ollut harmina maksujen ennennäkemätön viivästyminen ja täten myös Maryn perhe odottaa yhä saataviaan valtiolta. Perheen rahat ovatkin erittäin tiukilla näinä päivinä.

Pellolle tulee muitakin kylän naisia ja aika kuluu töitä paiskoen ja välillä lapsista huolehtien. Kellon lähestyessä 11 Mary lähtee takaisin kotiin päin jossa jo odottavat aamupäivävuoron koulussa päättäneet Maggie, John (11v) ja David (8v). Maaseudella ei ole tarpeeksi kouluja Sambian nopeasti lisääntyvälle lapsiväestölle, joten lapset on jaettu ryhmiin; aamun aloittavat nuorimmat, iltapäivällä on vanhempien lasten vuoro. Tuntimääräisesti lapset ovat koulussa noin neljä-viisituntia/ päivä.

Seuraavaksi Mary alkaa valmistaa lounasta Maggien avustamana. Lounaaksi on, kuten joka ikinen päivä, maissipuuroa eli shimaa. Shiman lisukkeeksi on tänään tarjolla kaalipohjaista vihreää lisuketta. Taloudellisista syistä johtuen perheellä ei ole mahdollisuutta syodä lihaa päivittäin. Torilta ostettu (elävä) kana maksaa noin ison maissijauhosäkillisen verran, joten siihen ei perheellä ole varaa kuin juhlapäivinä. Mary haaveileekin aloittavansa muutaman kanan kasvatuksen pihamaallaan tulevaisuudessa. Ikävä kyllä kanojen rehuon sen verran hintavaa, ettei perheellä ole siihen varaatällä hetkellä.

Lounas valmistuu kello yhden maissa ja siihen mennessä Maryn aviomieskin on jo palannut myllyltä täyden maissijauhosäkin kanssa. Nämä maissijauhot käytetään perheen omiin tarpeisiin. Lounaan jälkeen Maryn aviomies paneutuu päivälevolle Maryn ja Maggien pestessä shimakattilan ja ruokailuastiat. Lounasaskareiden jälkeen Mary lähtee takaisin pellolle Maggien jäädessä pitämään huolta pienemmistä sisaruksistaan. Päivä on kuuma ja hikinen, mutta peltoviljely on perinteisesti naisten hommia eikä Maryn auta muu kuin aloittaa työnteko uudestaan.

Illan alkaessa pimetä kello kuuden aikaan Mary päättää vihdoin lähteä takaisin kotiin päin. Sinne saavuttuaan hän alkaa valmistaa perheelle illallis-shimaa. Shiman lisukkeeksi on tällä kertaa luvassa kananmunia sekä samaa kaalipohjaista lisuketta. Shiman ja lisukkeen tekoon kuluu melkein kaksi tuntia ja Maryn aviomies alkaa käydä kärsimättömäksi ja nälvii Marya tämän hitaudesta. Vaikka aviomies itse ei juuri paljoakaan ole päivän aikana saanut aikaiseksi, on Mary hänen sanojensa mukaan ennennäkemättömän laiska ja uhkaa viettää yönsä vaimo numero kakkosen luona. Mies on näet tapalakien sallimana naimisissa kahden naisen kanssa, Maryn ollessa arvojärjestyksessä ensimmäisenä. Aviomies tehostaa sanojaan muutamalla läimäytyksellä vasten Maryn kasvoja.  Loppujen lopuksi illallinen valmistuu ja perhe täyttää vatsansa maissipuurolla ja lisukkeilla. Illallisen jälkeen Maryn aviomies päättää suunnata kohti kylän hökkelömäistä ´baaria´. Perheen rahat ovat tiukalla mutta siitä huolimatta aviomies päättää kuluttaa rahaa ostamalla muutaman purkillisen paikallista maissipohjaista olutta. Mary ei tiedä tuleeko tämä yöksi takaisin kotiin. Hän korjaa astiat ja jättää tiskaamisen aamuun. Hän auttaa lapsia heidän iltatoimississaan, nukuttaa perheen pienimmät ja vihdoin kymmenen aikoihin illalla oikaisee itsensä rättiväsyneenä kaislamatolle nukkumaan.

Sambian Itäisen Provinssin asukasluku on noin 1,3 miljoonaa ( Väestölaskenta vuodelta 2000. Väestönlaskenta tehdään joka 10. vuosi ja uutta laskentaa ollaankin parhaillaan toteuttamassa).

Itäinen provinssi on yksi maan köyhimmista provinsseista ja on laskettu, että 57% provinssin väestöstä on elää selvästi köyhyysrajan alapuolella.

Naiset opetetaan (tai pakotetaan) olemaan alistuvia aviopuolisoitaan kohtaan ja kotiväkivalta on yleistä. Yleisesti uskotaan, että vaimon hakkaaminen aviomiehen toimesta on merkki tämän kunniotuksesta vaimoaan kohtaan. Yhdellä neljästä teini-ikäisestä Sambialaisesta on jo ainakin yksi lapsi Keskimääräinen lapsimäärä perheessä on kuusi. Sambian tapalakien mukaan tyttö-lapsi on valmis naimisiin heti puberteetin (kuukautisten) alkamisen jälkeen.