Jos Chipatasta ei jotain puutu, niin se on takseja. Suurin osa näistä takseista on ns. epävirallisia, joita ajavat ylivoimaisena enemmistönä nuoret miehet. Nämä nuoret miehet tienaavat elantonsa ja elättävät monijäsenisiä perheitään tällä tavoin; kuusi päivää viikossa taksikuskina toimiessaan. Taksit ovat yksityisomistuksessa, joten kuskien on toimitettava viikottain määrätty summa viikon aikana ansaittua rahaa auton omistajalle eli työnantajalleen. Chipatan työtilanne on yleisesti erittäin huono ja epävirallisena taksikuskina toimiminen pelastaakin monen täkäläisen talouden.

Chipatassa ( ja Sambiassa yleensä) on suositeltavaa hankkia pari luotettavaa vakikuskia, joille sitten tarpeen hetkellä voi soittaa. Tällä tavoin säästää niin aikaa, energiaa kuin rahaa ( hinnasta ei tarvitse tingata joka ikinen kerta) ja matkanteko on turvallisempaa, vaikkei Chipatassa turvallisuudesta tässä asiassa niin huolissaan tarvitse ollakaan.

Autolla ajo eroaa myos hieman totutusta. Bensaa pistetään kerralla vain sen verran kuin käteistä sattuu sillä hetkellä löytymään, joten bensa-aseman kautta kierretään päivän aikana useaan kertaan. Ei ole ollenkaan epätavallista, että taksimatkan aikana käydään tankilla ja tämä tapahtuu hyvin usein myös bussilla matkustaessa. Bensan hinta on kallistunut viime vuoden aikana myös Sambiassa ja tämän takia bensaa säästellään aina kun siihen on tilaisuus. Alamäet rullataan vapaalla niin pitkään kuin auto kulkee, mutta toisaalla Chipatan keskustassa kaasutellaan lyhyillä matkoilla ihan turhaan. Hauskana esimerkkinä kerta, jolloin olimme tulossa Chipatan lähimaastossa sijaitsevalta lodgelta takaisin keskustaan päin, bensa oli periaatteesa lopussa autosta, joten rullasimme vapaalla koko noin 5+ kilometrin matkan loivaa alamäkeä ja tasaista maata Chipataa kohti. Voi arvata kuinka kauan kyseiseen matkaan meni sitten loppupeleissä..

Myös se kuinka paljon taksiin survotaan tavaraa ja matkustajia eroaa myös hitusen suomalaisesta taksikulttuurista. Paikalliset hyödyntävät takseja etenkin tavaroidensa kuljetukseen, eikä takseilla ole rajoituksia kuinka paljon tavaraa taksiin saa kerralla ottaa. Tämän seurauksena taksien peräluukut ovat yleensä apposen auki maissi/hiili/puupurua/käytettyjä vaatteita -täynnä olevien säkkien,  muovisankojen ja ties minkä muun peräluukkuun survotun roinan seurauksena. Kaikki kunnia tosin paikallisille; tavarat pakataan niin tiiviisti, että sitä tavara määrää minkä he saavat autoihin mahtumaan ei voi kuin – taas kerran- ihmetellä. Matkustajien määrää ei myöskään usein sen kummemmin rajoiteta ( ellei sitten satuta ajamaan poliisien tarkistuspisteiden jne ohi); takapenkille mahtuu helposti viisi ihmistä, sylivauva ja pari matkalaukkua ja pelkääjänpenkille ( ja kuskin ja pelkääjänpenkin väliin) vakikäytäntönä kaksi matkustajaa. Tämä koskee siis yhteistakseja, jotka tulevat halvemmaksi pidemmillä matkoilla. Henkilökohtaisesti yritän kyseistä matkustustapaa välttää jos suinkin voin, syistä joita ei tässä ehkä tarvitse eritellä..

Taksikuskien kesken vallitsee tietysti kova kilpailu ja etenkin länsimaalaiselle taksin tarjoajia löytyy joka kulmasta. Kerran keksi yksi taksikuski huutaa perään ´taxi, madam?!` kun ajelin pyörällä ohitse. Kuskit tietenkin olettavat että msunguna maksat korkeamman hinnan, mutta asiaa auttaa paikallisen hintatason tietäminen ja se iänikuinen tinkaaminen.

Etenkin ensimäisinä kuukausina Chipatassa oleskellessa sattui pariin otteseen niin, että matkan alussa sovittu summa kasvoikin määränpäässä kaksinkertaiseksi, koska kuski ”ei ollut tiennyt” kuinka kaukana kyseinen paikka itseasiassa olikaan, vaikka matkan alussa oli vakuutellut olevansa siitä hyvin selvillä. Kieltäydyttyäni maksamasta lisämaksua kuskin töppäilyn takia, kuski sitten tavallisesti otti ja suuttui ja pisti kaiken syyn matkustajan, eli allekirjoittaneen, niskoille.  Saman tarinan toistuttua useampaan kertaan alkoi sitten tulla selväksi että tämä taitaakin olla vaan paikallisten jippo jolla yrittävät rahastaa msunguilta lisää rahaa.  

Lisäbonus on se, että takseilla on erittäin harvoin sopivaa vaihtorahaa. Asiakkaan kieltäydyttyä maksamasta suurempaa summaa vain sen takia, että kuskilla ei ole vaihtorahaa aiheuttaa sitten sen, että sitä vaihtorahaa etsitään kissojen ja koirien kanssa matkan varrella sijatsevista kulmakaupoista ja baareista. Asiasta täytyy tosin muistaa huomauttaa jo matkan alussa, muuten asiasta nousee helposti riitaa portille saavuttaessa. Vaitorahan puuttuminen ei tietysti ole kuskin vaan aasiakkaan syytä