Hyvaa naistenpaivaa!

Kansainvalinen naistenpaiva koitti myos taalla Chipatassa, ja totta kai meidankin jarjesto osallistui siihen. Paiva sattui viikonlopulle, joten en ihan riemusta kiljunut, kun kaskettiin tulla kokoontumispaikalle klo 8 aamulla. No kiirehdin sinne puolijuoksua hikipaassa, ja totesin, etta siella ei ole ketaan. Pohdin, etta nyt varmaan olen erehtynyt paikasta ja lahdin katsastamaan toista paikkaa, jossa meidan varsinaisesti piti paiva viettaa. Ei ketaan. Sitten aloin soitella toimiston vaelle, jotka iloisesti ilmoittivat olevansa tuloillaan! Milloinkohan opin etta aikataulut eivat taalla pida paikkaansa? No, vahitellen naisia keraantyi paikalle sadoittain, monet edustaen omaa jarjestoaan pukeutuneina jarjestonsa vareihin. Paikalla oli myos soittokunta rumpuineen, ja Sambian armeijan palveluksessa olevia naisia uniformuissaan. Aika vaikuttava kulkue! Tarkoitus oli marssia laheiselle ruohokentalle, joten asettauduttiin jonoon sivutielle. Joskus kello yhdeksan paastiin matkaan. Sadan metrin paahan pysahdyttiin ja kaikkien kaskettiin peruuttaa lahtokuopille. Tasta seurasi tietysti taydellinen kaaos: ihmiset levittaytyivat istumaan puiden varjoon, osa hipsi laheisiin kauppoihin auringolta suojaan ja kukaan ei oikein tiennyt missa mennaan tai mika oli vikana. Lopulta saatiin tietaa, etta herra ministeri ei ollut viela tullut paikalle, ja ilman hanta ei voitu marssia! Tarkennuksena viela, etta ministeri ei itse marssinut, mutta tuli katsomaan naytosta. Joten sitten odoteltiin ja ihmeteltiin, lopulta uusi yritys tuli kello kymmenen jalkeen ja rummuttajat kutsuivat naiset taas koolle. Marssittiin lyhyt matka paakatua laulaen ihmisten katsoessa ja hurratessa tien laidoilla ja paadyttiin juhlapaikalle. Siella oli perinteisia tanssiesityksia samoin kuin puheita. Aanentoisto ei tosin ollut kummoinen, kuten ei yleensakaan vastaavissa tapahtumissa, puheet pidettiin mikkiin ja viidenkymmen metrin paahan ei kuullut mitaan. Valilla naisjarjestojen edustajat lahtivat spontaanisti laulaen ja tanssien paaestradille, valilla oli vatsatanssiesityksia (jotka kuuluivat ihan ohjelmaan) ja jopa draamaesityksia, mutta niista en kylla ymmartanyt mitaan, kielena oli nyanja. Olin nahnyt aikaisemmin paivan ohjelman, ja se ei todellakaan muistuttanut edes kaukaisesti todellisuutta! Kaikki tapahtui suht spontaanisti ja huonon aanentoiston vuoksi ihmiset juttelivat pienissa ryhmissa. Ohjelma oli lisaksi aika tiukka, joten en tieda miten pain se vedettiin lapi, juhlallisuuksien kun piti loppua jo kello yhden maissa. Itse livahdin paikalta toimistoon klo 12 jalkeen. Kuumuus alkoi olla liikaa ja toimistolla riitti hommaa. Toivottavasti Helsingin naistenpaiva oli yhta antoisa kuin aina ennenkin, seuraavana vuonna taas todennakoisesti siella naissa merkeissa! Hyvaa naistenpaivaa ja viikonloppua!