Paikalliset rakastavat sambialaisten artistien poppi-renkutuksia joita Chipatalainen radio-asema onnistuu soittamaan – yllättävän- monta kertaa yhden työpäivän aikana. Radio pistetään päälle heti ensimmäiseksi toimistoon tullessa ( tai siis toiseksi, kenkien kiillotuksen jälkeen) eikä sitä pistetä kiinni ennen kuin toimisto myöhäis-iltapäivällä suljetaan. Päivän soittolista käsittää lähinnä sambialaisia hitti pop-kappaleita muutamalla länsimaalalaisella pop-kipaleella höystettynä. 

Paikalliset tuotokset käsittelevät usein universaaleja aiheita; suurin osa rakkautta ja ihmissuhteita. Ajoittain radiosta voi kuulua myös perinteikkäämpiä paikallisia rytmejä omaavia kipaleita. Kuulemani mukaan Sambiassa vallitsi takavuosina vahva muusikko-perinne, joka sittemmin on kuihtunut lähes olemattomiin muusikkojen poismentyä liian nuorina erinäisten sairauksien seurauksena. Kolmas suosittu radiosoiton kategoria on uskonnolliset pop-kappaleet.  Kristinuskolla on erittäin vahva jalansija Sambiassa ja sen vaikutus on kuultavissa myös kevyen musiikin saralla. 

Ikimuistoisia hetkiä on koettu myös länsimaalaisista pop-kappaleista tehtyjen covereiden seurassa. Celin Dionin My Heart Will Go On ja Roxetten It Must Have Been Love tuskin kuulostavat enää ikinä siltä entiseltä kymmenen kuukauden ajan panhuilu-versioita kuunneltuaan.

Kummallista mutta totta, paikalliset eivät vaan millään näytä kyllästyvän näihin hitti-kappaleisiinsa. Ei sitten millään. Mukana hyräillään ja lauletaan vaikka samoja kappaleita on kuunneltu ainakin viimeiset puoli vuotta. Samat kappaleet soivat tottakai joka paikassa: torilla, kaupoissa, baareissa. Niin, ja pitkänmatkan linja-autoissa.

Erikoista hitti-kappaleissa on se, että yhdessä kappaleessa voi kuulla jopa kolmea eri Sambian paikalliskieltä. Täten usein myös paikallisilla on vaikeuksia ymmärtää kappaleiden perimmäistä sanomaa. Tällä ei tosin näytä olevan merkitystä, tanssijalka vipattaa ja mukana lauletaan vaikkei ihan varmoja laulun sanoista ollakaan.