Viikonloppu takana, ja se meni mukavasti. Launtaina olin pari tuntia toissa ja sitten lahdin yhden sambialaisen miehen kanssa kiertelee Chipataa autolla. Tarkoitus oli ottaa mukaan mun kenialainen kamu, Maria, joka on taalla myos vapaaehtoistyossa, mutta Maria on raskaana 8. kuulla ja ei sitten paassyt pahoinvoinnin takia mukaan. Mutta poroteltiin autolla Chipatan padolle, joka naytti lahinna jarvilatakolta puskan ja ruohon keskella. Sinne ihmiset menee kuulemma yleensa kalastelee tai jopa uimaan, mut ei siella ainakaan lauantaina montaa ihmista ollut, vaikka oli ihanan aurinkoinen paiva. Ja saasta sanonkin heti, se TODELLA vaihtelee ja ihan kesken paivankin rajusti! Ensin voi olla kova paahde, sitten alkaa tuulla ja sen jalkee sataa kuin saavista kaatamalla ja ilma viilenee huomattavasti. Sitten taas paahtaa. Pukeudu siina sitten jarkevasti…Ja naiden talvella eli kesa-heinakuussa (jolloin siis mullakin on viela ilo olla taalla) on kuulemma oisin sellaset 5 astetta, ja eihan se muuten, mutta kun sisalampotila taloissa on sama kuin ulkona, niin voi hieman palella oisin. Lampopatteri auttaisi, mut ei ole sahkoa, ja vaikka rampataan sahkoyhtiossa valittamassa, niin mitaan ei ole toistaiseksi tapahtunut.

 

Mutta takaisin viikonloppuun: kaytiin parissa lodgessa eli hotelli/hostelleissa joissa on valilla aktiviteetteja ja sit pysahdyttiin katsomaan perinteista heimojen tanssiesitysta. Josta puheenollen, taalla on tan kuun lopussa isot pippalot, jokin perinteinen heimotapahtuma, jolloin miehet tanssii ja laulaa kilpien ja keihaiden kanssa lannevaatteet paalla ja naiset tanssii ylaosattomissa, halusi tai ei…Tanne tulee kuulemma kauheasti ihmisia katsomaan sita, pakkohan sinne on itsekin paasta ihmettelee. Esimakua tuli launtailta, kylla se aika energista toimintaa on ja jannaa katseltavaa. Ikava sivuseikka on, et siella uhrataan vuohi tai lehma jonka kaulasta paallikko juo verta. Joo en todellakaan haluis olla paallikon asemassa, vaikka kai siina etunsakin on;)

 

No se tyyppi Virgil, joka mua ajelutti, kertoi kans aina halunneensa naida valkoisen naisen. Mika ei ole yllattavaa, taalla tuntuu et kaikki miehet haluaa tehda niin. Ihmettelen asiaa, etta varta vasten halutaan nainen toisesta maasta ja kulttuurista! Siinahan tulee vaistamatta ongelmia kielen ja kulttuurin kanssa, ja tietty se etaisyys toisen sukulaisiin ja ystaviin ja myos se, etta miten valita missa asua. Eihan se tietysti mahdotonta ole ja ei mulla tota mitaan vastaan ole, joten alkaa ymmartako vaarin, mutta se ihmetyttaa etta kaikki miehet taalla haluaa naida valkoihoisen naisen, noin niinku ykkosvaihtoehtona! Kai sita nyt normaalisti enemmisto haluaisi kumppanikseen samasta maasta ja kulttuurista olevan? Vaikka eihan siina mitaan, jos sattuu sitten rakastumaan 'ulkomaalaiseen'J Rahastahan toi tietty on kiinni, taalla uskotaan etta jokainen lansimaalainen rypee rahassa. Ja taalla tosiaan ihaillaan ja kadehditaan miehia, joilla on valkoihoinen vaimo! Ajattelen vaan, et onpa kiva jos joku haluais naida mut pelkastaan ihonvarin takia, vaikka kai suurin osa noista liitoista on rakkausavioliittoja sitten loppujen lopuksi, taytyy ainakin toivoa niin.

 

Mutta, sunnuntaina lohoilin aluksi tyytyvaisena, sen jalkeen kun sain perheen vakuutettua etta mua ei TODELLAKAAN haittaa olla yksin talossa, menkaa vaan kirkkoon. Niiden mielesta siis on huonoa kaytosta jattaa mut hetkeksikaan yksin, vaikka oon sanonut etta yksin oon tottunut asumaan. Jain siis mein palvelustyton kanssa kotosalle kokkailemaan ja relailemaan. Vahan harmittaa sen tyton puolesta, se on tosiaan 13-vee ja tekee melkein kaikki raskaat kotityot eika kay koulua. Tyton isa on kuollut ja aiti vankilassa ja loppu suku Lusakassa, joten ei silla varmasti helppoa ole, ei yhtaan kaveriakaan taalla. Kouluun ei luonnollisestikaan paase myoskaan, joten mitka mahdollisuudet elamassa sitten on tuollaisen lapsuuden jalkeen? Surku sellaista on katsella, ja kauheaa siina on se, etta se tytto todella palvelee, jos aion itse vieda roskia tai vaikka lautasen pois pyodasta, niin aina se juoksee kaksinkasin auttamaan ja  suunnilleen ottamaan kaiken mun kasista. Siksi yritan tehda itse ainakin ne kotityot jotka koskee mua, jotka muuten jaisi sille tytolle. Ja perheen aiti tosiaan saarnaa workshopeissa lasten oikeuksista ja koulutuksen tarkeydesta...

 

Oon nyt tutustunut muutamaan muuhunkin vapaaehtoiseen, eli mulla on joitain kamuja taalla;) Ja tietty paikallisetkin yrittaa, mutta ainakin toistaiseksi niilla (lue: miehilla) on suurella osalla ollut taka-ajatuksia; yksi tyypi ramppasi taalla toimistossa viime viikolla mun luona, ja luulin etta se on toimiston vaen hyva tuttu. Erehdyin antamaan puhelinnumeroni ja sittenhan tyyppi soitteli ja tekstaili tauotta monta paivaa. En vastannut, laitoin vaan lopulta viestin, etta tuo ei ole ystavan kaytosta, pysy vaan vaimosi luona enka tarvi sulta mitaan. Tietysti heti tuli anteeksipyynto, johon en vastannut. Ehka paasin tolla siita eroon…Voi kuulostaa tylylta, mutta taalla pienikin rohkaisu tulkitaan luvaksi jatkaa vaikka minkalaista kaytosta. Ja edelleen siis puhun miehista...

 

Taalla on tosiaan monella suht vaaristynyt tai eparealistinen kuva siita, miten hyvin kaikki asiat on lansimaissa. Esim. mun perheen poika osaa piirtaa aika hyvin, ja koko perhe ajattelee, et lansimaissa se olisi rikas! Yritin selittaa, etta todellisuudessa hyvin harva ns taiteilija pystyy elamaan taiteella, yleensa se on jonkinlainen sivutyo tai harrastus, mutta ei silla normaalisti rikastumaan paase. Itsellanikin on monta taiteilevaa tyyppia kamuna, ja sivusta seurattuna ei silla rahaa taota, ei yleensa pystyta lahimainkaan edes elattamaan itseaan. Sama juttu, kun perjantaina kavelin toimistoon toihin, niin yksi tytto kaveli mun kanssa vahan aikaa samaa matkaa ja pyysi multa toita. Ihan kuin olisin siina asemassa, etta voisin sellaisia jarjestaa. Sitten se viela lauantaina tuli mun talolle, ja vaati saada nahda muzungun, etta ollaan ystavia! Mun perheen aiti ei ollut kovin tyytyvainen, ja oli hieman nihkeaa nahda se tytto. Yleisesti luullaan, etta kaikki valkoiset pystyy noin vain jarjestamaan vaikka rahoituksen johonkin projektiin tai jarkkaamaan toita kenelle vaan. Niin ja sitten taalla toimistolla remppaa joku ihme tyyppi, joka on sellainen 45-50-vuotias mies. Se kertoi olleensa eraan eurooppalaisen kehitystyontekijan kanssa hyva kaveri ja halusi kovasti tutustua muhunkin. No toimistolla kerrottiin, etta se oli tosiaan tutustunut  tahan eurooppalaiseen ja ollut tekemassa sen kotona jotain taidejuttuja (tyyppi siis tituleeraa itseaan kuvanveistajaksi) ja oli sitten illalla kieltaytynyt lahtemaan ja melkein raiskannut naisen. Siita oli tullut poliisijuttu, ja viela se tyyppi kehtaa sanoa itseaan taman naisen hyvaksi ystavaksi! Ikavaa tassa on se, etta tuollaisten kokemusten jalkeen tulee aika kyyniseksi, pian mulla varmaan on perusoletuksena, jos ihmiset tulee esim puhuu mulle, etta mita toikin tyyppi musta haluaa….

 

Jospa viela ruikuttaisi asuinolosuhteista; kaikki muut lansimaalaiset, jotka tietty on kyselleet missa asun, on todella kauhistelleet tota kamppaa. Vaikka en siis ole tyyliin ruikuttanut siita, paitsi ehka otokoista vahan…No nyt kaikki on sita mielta, etta mun on sielta muutettava pikimmiten parempiin oloihin, ja itse horjun mielipiteissani, valilla ajattelen etta akkia pois, mut sitten taas oon tavallaan jo asettautunut sinne ja perhe on ihan kiva. Toki en haluis asua ilman sahkoa puolta vuotta, se on oikeasti hankalaa (virnuilkaa vaan siella nayton takana). Ruonalaittoonkin menee aina pari tuntia vahintaan, ja se tehdaan hiililla, eli ei todellakaan ymparistoystavallista. Mistaan viihdytysvalineista kuten radiosta tai telkusta voi vaan haaveilla. Ja seitseman jalkeen siis on pilkkopimeaa. Ajattelin just, etta nain ja viela huomattavasti huonomminkin asuu suurin osa maapallon vaestoa, joten miksen minakin. Toki en ole tullut tanne oppiakseni "kehitysmaalaiseksi" tms joten taytyy sita ajatella itseaan ja omia voimavaroja.

 

Viela taytyy kertoa, etta lauantaina sattui kampilla niin, etta ISO torakka, siis sellainen alle 10 sentin jolla on viiden sentin tuntosarvet, tippui mun niskaan. Luonnollisesti huusin keuhkoni pihalle. Perhe luuli et vahintaan kaarme on mua kuristamassa (niitakin on sisalla valilla, vaikken ole nahnyt). Mutta ei todellakaan mukava kokemus, mun jalat ja kadet tarisi ja sydan hakkasi tuhatta ja sataa. Ensin istuskelin hyttysverkon alla "turvassa" puolisen tuntia ja sitten suoriuduinkin talosta pihalle niin pian kuin mahdollista….No noita otokoita on kaikkialla, vaikka taalla muuttaisi mihin. Kunhan niita nyt vaan ei turhan usein paalle tippuisi…Ja hei, koolla on valia; en valita pienista hamahakeista tai pienista torakoista, mut sitten kun ne alkaa olee sellasia hiiren kokoisia, niin ei enaa huumori riita. Ja muuten, elaimista puheen ollen, mun suosikkitipu, sellainen musta raapale joka oli kolmea muuta syntynytta tipua puolta pienempi, joutui pollon kynsiin! Olin ihan murtuneena, koska just eilen ajattelin, etta se on tullut heikommaksi, etta ehka pitaisi ottaa se omaan huoneeseen ja ruokkia sita. Se ei raukka jaksanut eika paassyt emon ja muiden poikasten mukana joka paikkaan pihalla, se kun on rinteessa ja korkeuserot suuria. Se oli ihan vasahtanyt, mutta perhe vakuutti, etta kylla se siita reipastuu eika sille mitaan pahaa tapahdu. Itse olin vakuuttunut etta se kuolee, ja niin siina nyt kavikin. No ehka se olis hieman voinut karsastaa mun huoneessa oloakin, joten ei kai tuolta voinut valttya. Ja edelleenkin odotan kissaa talon, mut sen sijaan rotta vierailee mun luona joka yo nakertelemassa ties mita. Mut ei se mitaan, taputan vaan kasia ja se santaa pakoon!

 

Nyt lopetan tan romaanin vaantamisen ja jaan odottelee niita kommentteja! Nauttikaa talvesta, jos se nyt vihdoin on tullutJ