Välillä tuntuu että kaikki pukeutuvat täällä samalla kaavalla. Miehillä on paljaaksi ajellut päät ja puku tai paita ja solmio. Erilaista on kuitenkin se että väriskaala on laajempi kuin Suomessa, sillä monet miehet käyttävät täällä ihan vaikka vaaleanpunaisiakin paitoja. Kengät ovat hyvin usein  leningrad cowboys tyyliset suippokengät, välillä liiankin överin pitkäksi menevillä suipoilla ja kengät ovat yleensä hyvin hoidetut ja kiillotetut.  Naisilla on usein pitkä kietaisuhame, tehty ns. afrikkalaisista kankaista ja joku paita, mutta sitten virallisissa töissä käyvät naiset käyttävät usein ihan ”länsimaalaisia” vaatteita. Perussääntö tuntuu kuitenkin työssäkäyvien ihmisten keskuudessa olevan että one has to look smart! Helpottavaa on että meiltä omituisilta muzunguilta ei oleteta samaa onneksi. Muzunguna tai ainakin vapaaehtoisena muzunguna on ehkä enemmän hyväksyttävää tulla työpaikalle ns. rennosti pukeutuneena, onneksi, täällä kun on vielä kuitenkin tämä Afrikan aurinkokin, ja jakkupuku ei oikein helteellä kiinnosta!

Sambiassa olisi todella vaikeaa olla myös länsimaalainen JA samalla jonkun näkyvän vähemmistö alakulttuurin edustaja, vaikka todella räikeästi erottuva punkkari tai vaikka gootti. Juttelin tästä erään länsimaalaisen ystäväni kanssa ja hän oli samaa mieltä, että goottina oleminen täällä olisi päivittäistä lähinnä henkistä tuskaa (fyysistäkin tietty myös jo pelkän auringonkin takia). Keskustelimme että suurin osa sambialaisista ei kertakaikkiaan kykenisi ymmärtämään miksi joku haluaisi näyttää vaikka gootilta. Täällä en ole kertaakaan nähnyt mitään alakulttuuria vastaavaa, siis vastaavaa mikä euroopassa on arkipäiväistä. Ainoana poikkeuksena ovat rastat ja heitä syrjitäänkin todella vahvasti. Sansibarilainen ystäväni kertoi että hänellä oli pitkä rastatukka 10 vuoden ajan, mutta hän leikkasi sen pois kun kyllästyi jatkuvaan syrjintään, epäluuloon, ja siihen että häneen ei vaan luotettu.  Sambiassa henkilö ei mm. voisi olla valtiolla töissä jos hänellä olisi rastat. Ystäväni  5-vuotias poika on kova reggae ja rastafani, ja hän halusi kasvattaa rastat. Opettaja ei ollut kuitenkaan antanut tähän lupaa, ja nyt poika odottelee kesälomaa, jolloin hän aikoo kasvattaa hiuksia ja ottaa rastat.

Meille suomalaisille tyypillistä ns. alakulttuuria, eli raskaan musiikin koulukunnan edustajia täällä ei todellakaan näy katukuvassa. Yhden kerran näin yhdella pojalla Iron Maiden t-paidan päällä, mutta tämäkin oli luultavasti joku UFF:n tai vastaavan järjestön kautta Sambiaan eksynyt käytetty vaate lännestä. Ennen Suomeen paluutani yritän vielä metsästää sambialaista hevimetal bändiä, jota ei tähän asti ole vielä löytynyt lukuisten tiedustelujenkaan jälkeen! Ajatus sambialaisesta hevi/black/deathmetal bandistä sai minut ja tuntemani länsimaalaiset vapaaehtoiset nauramaan makeasti! En siis missään vaiheessa ole oikeasti ajatellut että tällaista bändiä on Sambiassa olemassa, mutta metsästys jatkuu!

Maarit Rönkönharju