Nyt vihdoin paasen asiaan, eli kirjoittelemaan EPWDAn toiminnasta enemman. Siita on hyvat kuvaukset HYYn kotisivuilla, joten kovin syvallisesti en ala juurta setvimaan, mutta nykytilanteesta pystyn antamaan suht paivitetyn kuvanJ Ensinnakin, kuten olen kertonut, taalla on nyt sadekausi, alkoi joulukuulta ja kestaa suunnilleen maaliskuun lopulle. Tama asettaa rajoituksia, silla kenttatyohon ei paase kahdestakaan syysta: Ensimmainen syy on se, etta ajotiet ovat kelvottomia. No niinhan ne on aina, sita ei uskoisi ennen kuin nakee: tiet on suurimmaksi osaksi, siis nimenomaan PAAtietkin, taynna kuoppia, korkeuserot tien pinnassa voi olla huomattavat kun liikenne ja sade on siirtaneet maata ja lisaksi tiessa mutkittelee siella taalla veden muovaamia uomia/puroja/jokia...Ei ihme etta autokanta on taalla suurta, maastureita on joka toisella ja nelivetoa todella tarvitaan! Tiet ovat siis ympari vuoden huonossa kunnossa, mutta nyt sadekaudella moneen paikkaan ei yksinkertaisesti paase, silla joet ovat voineet tulvia, siltoja ei ole tai ne ovat tuhoutuneet, ja ylipaataan taalla itaisessa provinssissa on makista, eli teiden laaksoissa voi yhtakkia olla metrikaupalla vetta! Toinen syy on luonnollisesti se, etta sadekausi on kiireisinta maaviljelyskautta, ja taalla on jokainen enemman tai vahemman maanviljelija. Koska toiminta perustuu paa-asiassa vapaaehtoistyohon, ei voida vaatia, etta kesken koko vuodelle tarkoitetun elannonhankkimisen pitaisi yhtakkia osallistuakin johonkin monen paivan tyoryhmaan tai kokoukseen, yleensa kaukana omasta kylasta.

EPWDA toimii siis taalla Itaisessa provinssissa kahdeksan aluejarjeston kanssa ja vapaaehtoisten kanssa pidetyt kokoukset pidetaan yleensa naissa kahdeksassa kaupungissa. Itainen provinssi on aika suuri, kapea mutta pitka, ja etaisyydet ovat satoja kilometreja: Sambiahan on pinta-alaltaan kaksi kertaa Suomen kokoinen, ja kun siihen lisaa nuo huonot tiet, niin arvaatte varmaan kuinka paljon paikasta toiseen siirtyminen voi kestaa…Toki EPWDA valilla vierailee kylissakin, ja sita odotan innolla. Tama toki vasta kevaammalla, ja puhun nyt Suomen kevaasta, taalla alkaa seuraavaksi talvi!

Mutta kuten sanottua, alku on lahtenyt hitaasti liikkelle juuri sadekauden vuoksi. Myos sahkokatkot ovat ilmeisesti sadekauden aikaan yleisia, mutta yleensahan ne ei mun paivaan vaikuta, mun kampilla kun ei ole sahkoa joka tapauksessa. Toimiston vaki on ollut kovin kiireinen vuosiraportin ja taloussuunnitelmien kanssa ja mina olen puolestani yrittanyt parhaani mukaan perehtya toimintaan taalla. Tyonkuva alkaa muotoutua pikkuhiljaa: olen tosiaan ensimmainen etvo taalla. Aikaisemmin taalla on ollut kehitystyontekijoita, jotka ovat tulleet pohjoisen jarjeston lahettamina ja heilla on  olleet tarkat tyonkuvat ja tehtavamaaritykset. EPWDAn saattaa olla hankalaa hahmottaa aluksi tassa uudessa tilanteessa, etta mita minulta voi odottaa ja mita ylipaataan pystyn tekemaan. Oppimistilanne puolin ja toisin, silla alkuun minunkin on hankalaa olla omatoiminen kun en viela hahmota tarpeeksi toimintaa ja tyota taalla.

Mutta alku vaikuttaa lupaavalta: talla hetkella paivittelen ja keraan materiaalia EPWDAn legal programmin uuteen esitteeseen, joka ilmeisesti kaannetaan myos suomeksi. Kaantajana siis niinkin pro-tyyppi kuin minaJ Lisaksi on muuta toimistohardellia, sita hallinnollista puolta ja seuraavien workshoppien suunnittelua. Teen myos selvitysta perinteisten parantajien toiminnasta ihmisoikeuksien nakokulmasta katsoen. Suurimpana ongelmana perinteisten parantajien kanssa on nimittain se, etta he osallistuvat ns noitajahtiin. Taalla kaikki uskovat noituuteen, ja noitajahdeilla voi olla traagiset seuraamukset. Noitajuttuja kerron lisaa toisella kertaa, niista voikin helposti kirjoittaa yhden blogitekstin verran! Ja onneksi parin viikon kuluttua pyorahtaa tyoryhmat ja kokoukset kayntiin toden teolla. Aluksi kokoustetaan ns Focal Point Personien kanssa. Heita on yksi joka aluejarjestossa ja he ovat paavastuussa lakiapua antavien (paralegals) toiminnan koordinoinnissa aluetasolla. He myoskin istuvat Legal Support-komiteoissa aluetasolla. Legal Support Committees on, jalleen kerran, jokaisessa kahdeksassa aluejarjeston kaupungissa toimiva lakineuvoa antava elin, jonka tarkoitus on varmistaa, etta lakiapua hakevat maaseudun ihmiset (lahinna naiset) saavat asianmukaista apua ja heidat ohjataan oikeisiin instituutioihin. Jos nailla ihmisilla ei ole varaa maksaa oikeudenkayntikuluja, he voivat hakea tukea EPWDAlta. Paralegals eli paikalliset (vapaaehtoiset) lakiapua antavat ihmiset (talla hetkella 127!) taas toimivat taysin ruohonjuuritasolla eli maaseudun kylissa, joissa he pitavat tyoryhmia koskien ihmiskoikeuksia ja oikeusneuvontaa. He tekevat tyota ilmaiseksi ja heidan luokse voi tulla hakemaan neuvoa lakiasioissa. Paralegals antavat yleensa tukea ja neuvoa oikeudenkayntia ennen kertoen, mihin ratkaisuun oikeudessa todennakoisesti paadytaan ja mita asiakkaan pitaisi tehda. Nama vapaaehtoiset tukevat asiakasta koko oikeuskasittelyn ajan, monesti ihmiset eivat nimittain tieda, minka institution puoleen kaantya missakin asiassa ja toisaalta, monet ovat tietamattomia oikeuksistaan ja jopa  liian ujoja ottamaan taysin ominpain selvaa asioista. Suuria ongelmia tuottaa se, etta Sambiassa on talla hetkella 2 lakijarjestelmaa: toinen on se OIKEA Sambian lakia, mutta toinen on ns customary law, eli perinteinen tapajarjestelmaan perustuva oikeuskaytanto. Kaytannossa tata perinneakia noudatetaan kylissa hyvin pitkalle: paattajina ovat yleensa paikalliset paallikot, jotka nyt tekevat paatokset miten parhaaksi nakevat, yleensa miehia suosien. Toisaalta huolestuttavaa on, etta Sambiassa on noin 500 paikallista lakitupaa, ja noissa istuvat tuomarit voivat olla vaikkapa elakkeelle jaaneita opettajia tai muuten jollain tavalla lakiasioihin perehtyneita, mutta mitaan koulutusta heilla ei ole. Eli ihan sama jos joku matti meikalainen paasisi yhtakkia Suomessa jakelemaan tuomioita! Toki taalla aina voi valittaa tuomioista ylospain, ja porukan koulutustaso kasvaa sita myoten mita ylempana tuomioistuimissa istutaan.

Paa-asiallisena ongelmana tuntuu olevan kuitenkin se, etta ihmiset eivat tieda oikeuksistaan eika laista holkasen polaysta, ja siksi kylissa olevat paralegalsit ovat aarimmaisen tarkeita. Tahan mennessa EPWDAn legal education programme on ollut menestystarina: oikeuteen vietyja tapauksia on ollut runsaasti koko Itaisessa provinssissa, ja onpa muutama koulutettu paralegal saanut toitakin oikeusistuimissa koulutuksensa ja vapaaehtoistyokokemuksensa perusteella.