EPWDA:n Legal Education- hankkeen yksi olennaisia osa-alueita on itäisen provinssin maaseudun kylissä pidettävät tiedonjakotilaisuudet (Sensitization metings).

 

Tilaisuuksien tavoitteena on levittää lakitietoutta itäisen provinssin maaseudulle sekä voimaannuttaa maaseudun asukkaita aktiivisesti ajamaan niin kansalais-kuin ihmisoikeuksiaan. Legal Education –hankkeen toiminta kattaa kaikki kahdeksan itäisen provinssin piirikuntaa ja täten hankkeen toimintakenttä on maantieteellisesti hyvin laaja ja maastollisesti vaativa. Suurin osa itäisen provinssin eri piirikuntia yhdistävistä maanteistä on yhä sorateitä tai todella huonossa kunnossa olevia vanhoja asfalttiteitä ( = teissä on enemmän kuoppia kuin asfalttia), joten hyvässä kunnossa ja säännöllisesti huollettu maastoajoneuvo on Legal Education- tyyppiselle hankkeelle välttämättömyys. EPWDA:lla on onneksi oma Land Rover ja vaikkei autoparka enää niin täydessä terässä olekaan, auttaa sen olemassaolo järjestön toimintaa todella paljon. 

 

Maaseudulla pidettävien tilaisuuksien aihepiirit ovat nelivuotisen hankkeen aikana vaihdelleet muun muassa omaisudenriistosta lasten hyväksikäyttöön ja kotiväkivaltaan. EPWDA:n piirikunnissa sijatisevat ala-järjestöt koordinoivat Legal Education- hankkeen toimintaa omissa piirikunnissaan ja niin myös näiden tiedonjakotilaisuuksien osalta aluejärjestöt päättävät itsenäisesti missä maaseutujen kylissä tilaisuuksia tullaan pitämään. Osaanottajajoukko on yleensä hyvin kirjava; on kylän naisia ja miehiä, kylän lapsia, naisjärjestöjen ja paikallisten osuuskuntien edustajia, koulujen henkiökuntaa ja kouluhallituksen edustajia, terveysektorin henkilökuntaa, paikallisten kirkkojen jäseniä, kyläpäälliköitä ja perinteisten johtajien edustajia. Osaanottajia tulee usein myös useiden kilometrien, jopa kymmenien, päästä alueen lähikylistä. Matkaa taitetaan useimmiten jalan, kyläpäälliköt tosin kulkevat polkupyörillä.

 

Tänä syksynä EPWDA on kiertänyt seitsemän provinssin kahdeksasta alueesta

puhumassa syntymätodistusten tärkeydestä.  Syntymätodistus on asia, josta monellakaan maaseudun asukkaalla ei ole mitään käsitystä. Maaseudun terveyskeskuksissa ja neuvoloissa työskentelevät hoitajat ja kätilöt eivät ole myöskään tietoisia koko asiasta,vaikka juuri heidän tulisi tästä asiasta tiedottaa sekä jakaa todistusten hakemista varten tarvittavia lomakkeita. Kenttämatkojen aikana olemme myös oppineet, että tilanne on sama useassa kokonaisen alueen ( district) kattavassa keskussairaalassa. Vaikka laki syntymätodistuksista on ollut voimassa jo vuodesta 1973, Sambian valtio ei ole tehnyt asian edistämiseksi juuri mitään ja täten vain aniharva tilaisuuksien osaanottajista on ollut tietoinen syntymätodistusten olemassaolosta, vielä harvempi on kertonut omistavansa kyseisen todistuksen. Tästä johtuen häviävän pieni osa maaseutujen lapsista on ylipäätään rekisteröity Sambian kansalaiseksi. Vaikka Sambian Perustuslain mukaan syntymätodistus tulee esittää lapsen aloittaessa ensimmäisen luokan peruskoulussa, koulut hyväksyvät usein jopa neuvola-kortin todistuksen sijaan ja täten vanhemmat eivät näe todistuksen hankkimisen välttämättömyyttä. Todistus tulee kuitenkin ajankohtaiseksi lapsen varttuessa ja esimerkiksi hakeutuessa opiskelemaan yliopistoon tai collegeen. Myös passihakemusta varten syntymätodistus on oleellinen.

 

Kuusi setsemästä alueesta kierrettyäni voin todeta, että vastaanotto maaseudun kylissä on ollut hyvin positiivista. Paikallisen kulttuurin mukaisesti tilaisuuden vetäjiä, eli EPWDAa, kiitellään useaan kertaan ja jokaisen tilaisuuden on päättänyt kyläpäällikön, joita tilaisuuksiin osallistuu kiitettävä määrä, kiitospuhe.  

 

Vaikka Sambian maaseudula ollaan hyvin tietämättömä monista meille ns. itsestäänselvistä asioista, ei se tarkoita etteivätkö ihmiset olisi innostuneita kuuntelemaan ja oppimaan uutta. Kysymyksiä esitetään, omia mielipiteitä lausutaan ja välistä kerrotaan tarinaa perhepiirissä sattuneesta tapauksesta, joka jollain tapaa ( usein hyvin etäisestikin..) liittyy kyseiseen aiheeseen. Tilaisuuksien loppupuolella osaanottajat saavat tehtäväksi laatia toiminta-suunnitelman siitä miten he aikovat jakaa tietoa syntymätodistuksista muille kyläläisille. Tässäkin tapauksessa osaanottajien aktiivisuus hämmästyttää, asiaan useimmiten todellakin paneudutaan ja toiminta-suunnitelmat, olettaen että ne todella pistetään käytäntöön, tiedottaisivat asiasta jo huomattavalle osalle itäisen provinssin maaseudun väestöstä.

 

Yksi tilaisuuksien viihdyttävimmistä hetkistä koetaan kun tulee aika jakaa valokopioita esimerkkinä todistusten hakemiseen tarvittavista lomakkeista. Koska kopioita ei ole riittävästi kaikille osaanottajille, niistä kilpaillaan kynsin ja hampain. Sama pätee EPWDA:n kumppanijärjestön uutislehtisiin, joiden jako herättää jopa suurempaa kalabaliikkia osaanottajien keskuudesa. Usein päädytäänkin siihen, että tasapuolisuuden vuoksi paikallisjärjestöjen edustajat sekä kyläpäälliköt ovat lehtien uusia ylpeitä omistajia.

Tilaisuuksien jälkeen kaikille osaanotajille tarjotaan ilmainen shima-lounas kylän EPWDA:n alueellisen ala-järjestön toimesta. Tyhjin vatsoin ei kenenkään tarvitse lähteä takaisin tien päälle.