EPWDA-hankkeessa on aloittanut uusi ETVO-vapaaehtoinen Maarit Rönkönharju. Tervetuloa lukemaan hänen seikkailuistaan Itä-Sambiassa!

Suuremmitta esittelyittä, mennään asiaan:

 

N:O 1: MITAS TANAAN SYOTAISIIN?

Suomessa olen kehno kokki ja ruoanlaitto ei ole koskaan kiinnostanut. Sambiassa olisin luultavasti keskiverto kokki koska täällä kokemukseni mukaan syödään joka päivä melkeinpä samaa ruokaa. Sambialainen ruoka ainakin täällä itä-provinsissa näyttää aina koostuvan 3 elementistä; maissipuurosta eli shimasta, oljypitoista kasvismuhennoksesta joka sisalta usein mm. kurpitsan lehtiä ja kutsun sita tuttavallisesti merilevämossoksi (lapsille menisi varmaan talla nimella hyvin kaupaksi!). Kolmantena elementtinä on liha, mutta kuinka usein lihaa syodaan on toki riippuvaista ruokailijoiden varakkuudesta, en ole vielä nähnyt millä liha korvataan jos millaan, mutta lihana on yleensä kanaa (villagechicken ei siis mitaan mautonta broileria), vuohta, possua tai nautaa. Shima on kuitenkin aina aterian sydän ja taalla sanotaankin että vasta kun on syönyt shimaa on kylläinen. Ateriaan saa vaihtelua vuorottelemalla kolmatta elementtiä shiman ja kasvisten lisaksi. Sambialaiset eivat myoskaan harrasta tulista tai kovin mausteista ruokaa, siina mielessa suomalaisen on helppo tottua tahan ruokakulttuuriin. Nailla kokkausvaatimuksilla minustakin voisi tulla jonkinlainen kokki, ehka oppisin tekemaan taman yhden ruokalajin! Toki shimaa ei noin vain tehda vaan se on taitolaji ja vaatii harjoittelua. Toisaalta on erittäin helppoa kun ei tarvitse aina miettiä pitkän työpäivän jälkeen että mitä sitä taas söisi vaan aina on sama resepti.... Voisin Suomeen palattuani alkaa soveltamaan samanlaista tyyliä, Suomessa vouhotetaan liikaa siita etta taas pitaisi keksia mita syodaan. Voisin opetella  tekemään 7 eri ruokalajia, yksi jokaiselle viikon päivälle! Näin ei tarvitsisi pahkailla. Saa nahda kauan sita jaksaisi, heh....

Olen oppinut pitämään myös käsillä syömisestä. Alussa paikalliset nauroivat kun olin aina polttamassa nappejani kun tartuin reilusti paikallisten lailla suoraan kuumaan shimaan sormin, nyt olen oppinut käyttämään sentään jotain otinta jolla otan shimaa lautasella ja pilkon sen pienemmiksi paloiksi jäähtymisen nopeuttamiseksi. Paikallisilla ovat sormet tietenkin tottuneet kuumaan kun ovat koko ikänsä syöneet käsin. Olen oppinut tunnistamaan myos useita eksoottisia hedelmapuita mita taalla kasvaa samallalailla kun meilla omenapuita. Naita ovat mm. mango-, banaani-, sitruuna- ja quavapuita ja lukuisia muita joille en edes tieda suomenkielista nimea. Pihallamme kasvaa mm. Jackfruitiksi kutsuttu hedelma joka on pian sesongissa.

Shimaa, maukasta kanaa ja joka paikassa kasvavia eksoottisia hedelmapuita tulee kylla ikava Suomessa!

N:O 2: IS SHE YOUR SISTER?

No, she is my friend vastaan kysymykseen. Ai niin taas unohdin, ystava on sisko. Monen kuukauden maassaolo ei nahtavasti auta muistamaan sambialaisten hyvin erilaista sukukasitysta. Ydinperheajattelu ja suppea suomalainen perhekasitys ovat hyvin tiukassa. Nain ollen kun olen vastannut etta henkilo vieressani ei ole minun siskoni olen vastannut etta han ei ole myoskaan ystavani. Ei ihmekaan etta vastaus on herattanyt hieman ihmetysta! Toisella kerralla istuimme jarjestoni autokuskin kanssa parkissa odottamassa kaupassakavijoita. Autokuski tervehti nuorta tyttoa ja sanoi etta tama oli hanen siskon tytar. Siihen reagoin heti tyytyvaisesti etta luulin etta sinulla ei ole mitaan sukua taallapain Sambiaa. Vastaus kuului etta tytto oli samasta kylasta  hanen kanssaan, mutta he eivat siis olleet biologista sukua toisilleen.

Kolmannella kerralla sambialainen ystavani esitteli minut hänen serkulleen. Ystavani oli myos kertonut aiemmin etta han ei ole taaltapain Sambiaa kotoisin ja hanen perheensa asuu muualla. Yllattyneena totesin taas etta eihan sinulla pitanyt olla sukua taallapain johon vastaus oli etta heidan heimot ovat sukua toisilleen ja nain kaikki molempiin heimoihin kuuluvat ovat serkuksia keskenaan. Mitkakohan Suomen ”heimoista” voisivat olla sukua toisilleen? Tai kuka minun naapureistani (joita en edes tunne) voisi olla minun siskon tytar? Joka tapauksessa ystavien kutsuminen siskoiksi alkaa tuntumaan mukavalta varsinkin kun biologinen sisko puuttuu!

N:O 3: HAVE WE MET?

Voi ei taas mokasin! Voiko tama olla sama henkilo, mutta han oli ihan erinakoinen viimeksi! Tervehdin epavarmasti henkiloa jolla oli viimeksi ihan lyhyet kiharat hiukset ja nyt hanella on pitkat suorat
hiukset!   Tama selittyy luonnollisesti peruukeilla joita naiset kayttavat taalla ja paljon. Sitten muistan etta monet afrikkalaistaustaiset naiset joita tunnen Suomessa kayttavat myos peruukkeja erityisesti juhlissa. Jopa pienessa Chipatan kaupungissa on useita peruukkikauppoja joista saa ostaa mieleisensa hiuslookin vaikka kullekin viikon paivalle. On aika kiusallista naisten kohdalla kun tapaa paljon uusia ihmisia lyhyessa ajassa ja sitten he usein viela vaihtavat hiustyylia taysin joka kerta! Peruukki tai huivi olisi kylla aika houkutteleva ratkaisu huonolle hiuspaivalle, mutta talla kuumuudella ei oikein houkuttele! Tuliaisiksi niita voisi kylla vieda!

N:O 4: PIECE OF CRAP

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, mutta minkäs teet! Kuukauden vanha 9 euroa maksanut radioni on levähtänyt. Vaikka ostohetkellä testautin että radio toimii niin  heti kotiin tultua huomasin että ääni häviää itsestään noin 5 minuutin päästä, eli aani ei pysy paikallaan. Eipa tullut mieleen torilla kuunnella radiota 5 minuuttia taman testaamiseksi! Toiseksi radion taajuusmittari liikkuu vaan pienellä alueella joten kanavaa ei voi valita taajuuden mukaan. Nyt kuukauden käytön jälkeen radio ei sitten toiminut enää lainkaan. Arrgh! On niin turhauttavaa että ostaa jotain ja se hajoaa heti tai pian ja sen jälkeen se on ongelmajätettä. Ajattelin toosan kestävän sentään loppuajan kun olen Sambiassa, mutta liikaa vaadittu 9 eurolla. Monien tavaroiden ja vaatteiden kohdalla ei ole edes mahdollista ostaa laatutavaraa kalliimmalla vaikka haluaisi vaan tarjolla on vain ns. crappia! En yhtään ihmettele jos ystäväni täällä pyytävät minua tai Sambiaan saapuvaa avomiestani ostamaan heille heidän puolestaan esimerkiksi kännykän tai kameran, taallakun myydaan paljon tata piraattitavaraa. Toinen esimerkki ovat CD:t, joita olen ostanut useita ja ehkä vain puolet ovat sitten toimineet. Alkuperäisiä laadukkaita cd:tä saa vain oikeista levykaupoista ja lähinnä suurista kaupungeista. Ehkä onkin niin että piraattilevyt toimivat vain piraattisoittimissa!

Sambiassa saa toki myös alkuperäistä elektroniikkaa ja sen merkkinä on takuu joka tulee tuotteen mukana. Matkatelevisio jonka ostin oli tällainen laatutavara ja se toimiikin jo toista kuukautta. Uskalsin pienituloisena vapaaehtoistyontekijana ostaa sen vain koska kämppikseni vannotti ostavansa sen minulta ennen lähtöäni takaisin. Katselen epäsäännöllisen säännöllisesti yhtä kanavaa joka Sambiassa näkyy ilman satelliittia. Katselen talta Sambian Ylelta lähinnä uutisia ja joskus etela-amerikkalaisia saippuasarjoja. Television parasta antia ovat kuitenkin ainutlaatuiset, sympaattiset ja erittain hyvalle tuulelle saavat sambialaiset TV mainokset!